perjantai 30. joulukuuta 2011

HELLO! My name is....

Päätin jo pienenä, että jos joskus menen naimisiin niin tulen ottamaan puolisoni sukunimen. En silloin tullut ajatelleeksi, että entä jos mieheni sukunimi on joku älyttömän hirvee. Onneksi sulhollani on upean erilainen ja muutenkin hieno sukunimi. Kyseistä sukunimen omaavia on Suomessa vain 28 kuin mun -nen- päätteisiä nimiä on 5673 kpl.


Kihlauksen jälkeen rupesin miettimään ensikertaa kunnolla, että miltä oma etunimeni ja sulhon sukunimi oikeen tulee toimeen keskenään. Ja hyvinhän ne tulee toimeen, varsinkin paperilla. Joten taannuin takaisin kymmenen vuotiaaksi ja kirjoittelin kaikki mahdolliset paperit täyteen tulevaa nimeäni; Picata Bilsis (ei se oikea sukunimi;) ). Tykkään tosi paljon pian uudistuneista nimikirjaimistakin, PB. Nice.

Mutta!

Sitten rupesin sanomaan ääneen uutta nimiyhdistelmääni.Picata Bilsis Picata Bilsis Picata Bilsis Bicata Pilsis Bicata Pilsis !?! Itselläni varsinkin menee hyvin helposti sekaisin P ja B, kuten barhaat pileet tai passo ja rumbu.

Sanoin sulholle, tämän kauhun tajuttuani, että ei tästä mitään tule. Mä pidän joko omani tai yhdistän meidän sukunimet toisiinsa. Sulho vaan nauro mun barhaat pileet- jutuilleni ja sano, että joko keskityt aina vähän enemmän sun nimen artikulointiin tai sitten esittäydyt aina sukunimi etunimi periaatteella.
Jaahas.

Omaa sukunimeäni en enään halua, enkä yhdistelmä nimeä. Joskus oon oikeasti pähkäillyt, että mitä meidän postiluukussakin tulisi lukemaan jos ottaisin yhdistelmänimen. Järvinen-Bilsis Bilsis? vai James Bondmaisesti; Bilsis Järvinen-Bilsis. :)


Ei kai auta kuin treenailla uutta nimeä. Tai ruveta koluamaan sukulaisten vanhoja nimiä. Vaikka jo tiedän sen, että sulhoni ei nimeään haluaisi muuttaa.

7 kommenttia:

  1. Haha, toi Bondiversio on ehottomasti mun suosikki! :D

    Mä olin kans ihan miljoonavarma tästä sukunimijutusta varmaan jo ennen ku opin puhumaan, mutta nyt on tullu joku kumma kriisi. :S Pitänee itekin blogitella aiheesta, eikös se auta? :D Virtuaaliterapiaa.

    VastaaPoista
  2. Toi barhaat pileet -juttu on edelleenkin vaan niin hyvä. :D

    Meillä muuten ratkaistiin postilaatikko-ongelma tylysti niin, että siinä lukee ensin oma tyttönimeni ja sitten miehen sukunimi. Oma sukunimeni tulee olemaan yhdistelmänimi ja mies pitää omansa, joten periaatteessa laatikossa on molempien nimet. Minun uusi sukunimeni vain sitten ilman väliviivaa. :)

    VastaaPoista
  3. Mä olen ollut melkein koko ajan sitä mieltä, että pidän oman sukunimeni. Se on myös ihan fine sulhaselle, mutta edelleenkin silloin tällöin mieleen pukkaa ajatuksia meistä "rouva ja herra X:nä".

    Onneksi on vielä aikaa pohtia!

    VastaaPoista
  4. Aurinkoprinsessa: Joo, bond-versio on kyl hauska :D Ja virtuaaliterapiahan on ihan parasta! ja ilmaista! :)

    Varpunen: :D ! Hyvä tietää, että nimi "ongelma" postilaatikossa/luukussa voi toimia myös noin :)

    Krista: Joo, onneksi on vielä aikaa! Tiedä vaikka mitä vielä keksii :)

    VastaaPoista
  5. Itselleni on aina ollut selvää, että otan miehen sukunimen. No, ehkä jos miehellä olisi joku kamala nimi niin... :D Onneksi myös oman tulevan sulhoni nimi on sellainen ettei Suomessa ole kuin heidän sukunsa, en jaksa odottaa että pääsen eroon omasta -nen päätteisestä nimestäni, joka on vielä tuskastuttavan yleinen täällä päin.

    Tsemppiä pähkäilyyn! ^^

    VastaaPoista
  6. Mä otan yhdistelmänimen koska mullakin on harvinainen oma sukunimi, vain 60 Suomessa tällä hetkellä. Oon itsekin miettinyt vain tuota että miten se menee siihen postilaatikkoon että onko se just tuo James Bond tyyli :D Tai sitten se on niin kun ennenkin vaikka mulla onkin uusi nimi vanhan perässä.. On tämä hankalaa..

    Meillä on häät heinäkuussa tänä vuonna :)

    VastaaPoista
  7. Mä en tiennyt (ennen kuin nyt blogin perustamisen jälkeen), että jos ottaa yhdistelmänimen, niin nimet voi jättää samalla tavalla olemaan postilaatikkoon/luukkuun. Mitä kaikkea sitä oppiikaan :)
    Ja onnea Reetta, heinäkuun morsian :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...