Rouva

Nyt sitä ollaan niin rouvaa että..

Tuun kertomaan hääpäivästämme enemmän parin viikon päästä. Parin tunnin päästä on lähtö Balille. YAY!

Onnea muille 18.8 rouviintuneille <3

meidän hääkyltit

"Mä voin tehdä ne hääkyltit bestmannien kans" Hän sanoi. "Näytät vain esimerkkikuvan että minkälaiset niin semmoset tehään."
Ok. Kuulosti mukavalta. Pyysin että hääkylttimme tulisivat olemaan puunvärisiä ja siihen sitten maalattaisiin valkoisella jokin teksti.
Vähän tähän tyyliin:

Tämännäköisiä kylttejä sitten pääsin hakemaan kotiin:

Öhh... Joo. Sulho olikin ottanut päätökset omaan hyppysiinsä ja bestmanin luona päättänyt että mustat niitten pitää olla. (ja sitten joku kehtaa ihmetellä että mikä mua stressaa?)
Valkosella maalilla pääsin kuitenkin kyltit koristelemaan. Hieman synkäthän niistä tuli mutta ei voi mitään. Sulho oli sen verran tyytyväinen ja ylpeä noista kylteistä etten raaskinut alkaa motkottamaan niiden väristä.
Eikä niitä varmaan kukaan edes kauhean tarkkaan katso. Koska niillä on niin kiire tulla meidän häihin... JOTKA ON YLIHUOMENNA!! ÄÄÄÄÄK!!

Natalie Portman

Ihanainen Natalie Portman sai Benjaminsa <3 Natalielta odotinkin jotain tälläistä hippi/boheemi häälookkia <3
parempia kuvia odotellessa...

Bongasin myös netin syövereistä tämän Natalien (kihla?)sormuksen

Kelpais mullekkin!

Vieraskirja

Vihdoinkin saatiin päätettyä, että minkälainen vieraskirja meille tulee.
Meille tulee tälläinen kaverikirja tyylinen vieraskirja:

Sulho sai ajanpatinoiman salkun isältään joskus vuonna nakki ja se on ollut käyttämättömänä siitä saakka.

Sisälle salkkuun laitetaan 3/A4 lappusia joissa on kysymyksiä. 

Vastauslappusten prototyypit tulostin normaalille printtipaperille. Viralliset lappuset tulevat olemaan samaa väriä kuin kutsumme (eli beigeä/hiekkaa).

Täytetyt laput jätetään salkkuun. En vielä tiedä onko hyvä idea laittaa tyhjät laput tuohon sivutaskuun ja täytetyt laput jätettäisiin sitten tuohon 'tavarakoloon'..? Vai olisiko helpompaa laittaa tyhjät ja täytetyt lappuset tuohon yhteen ja samaan tavarakoloon? Mitä mieltä olette?

pöytänne mösjöö ja madmuaselle

Meille tulee pöytien numeroinnin sijaan pöydille nimet. Ja ne nimetään bändien mukaan.

Ikeasta käytiin ostamassa tuollaiset halpiskehykset ja pienen miettimisen jälkeen, tuollaiset niistä nyt tuli. Bändien nimet on 'omilla fonteillaan'/logoillaan ja nimen takana menee harmaalla kirjoituksella bändin tietyn biisin sanoja.

Pöytiä tulee kaiken kaikkiaan 7, jos meidän kahden pöytä lasketaan mukaan. Näin ollen bändejäkin piti keksiä 7. Aikamme kinasteltua, että mitkä bändit valitaan monien joukosta, voittajiksi kruunattiin seuraavat: The Beach Boys, Black Sabbath, Nirvana, Led Zeppelin, Deep Purple, Metallica ja The Beatles.

 Seuraavaksi meillä kinastellaan siitä, että mikä pöytä nimetään miksikin bändiksi.

Saisiko olla viiniä?

Jokin aika sitten pidettiin pienimuotoinen viininmaistelu tilaisuus. Mukana maiskuttelemassa oli omat vanhemmat, sulhon vanhemmat sekä minä ja sulho (du'h). Itse en tiedä viineistä oikestaan mitään (paitsi että valkonen on parempaa kun punanen) ja koska minä ja sulho oltiin viinit pöytään ostettu, niin Alkossa viinipullot valittiin oikeastaan vaan ulkonäön perusteella.

En myöskään ole monisanainen arvostelija, joten käytän tylysti hyväksi 'rage comic' hahmoja ilmentämään sisäiset tunteeni mitä koin viinejä maistellessani.

tämä oli kuin siideriä. Nam! (..vaikka en yleensä siideriä edes juo..hmm)

Voittajaksi valkkareista nousi Paul Masson (vaikka se ei oma lemppari ollutkaan.. ei edes nro2.). Kuitenkin niin moni tykkäsi siitä (ja pullon ulkonäkö oli kiva) että se ehkä valittaan Meidän Valkkariksi.

Punkuista kumpikaan ei tehnyt mitään vaikutusta. Tätä vielä pohditaan.. Tarapacán punkku on kuulemma hyvä. Voi olla että valitaan se sitten.

raskaus & häät

"Mä en ainakaan haluis olla raskaana omissa häissä" Näin taisin sanoa kaasolleni, kun mietittiin että kuka meidät (hääparin) kuskaa illalla hääpaikalta hotellille. "Ehkä joku on raskaana sillon.. Se vois viedä,hehheh".
Mutta mitä jos.. Mitä jos Sä olisitkin omissa häissäsi raskaana.. Mitäs sitten?

Jos ette olisi vielä lähettäneet kutsuja ja huomaisitkin olevasi paksuna... Siirtäisittekö häitänne? Jos huomaat että upea Maggie Sotterosi ei mahdukkaan enään päällesi, kuinka pahalta tuntuisi hankkia täysin uusi hääpuku? Vai lähtisitkö uudella innolla hankkimaan toista elämäsi hääpukua?

Itseäni ärsyttäisi puvun vaihtoa enemmän se tieto, etten olekkaan elämäni parhaimmassa kunnossa hääpäivänäni. Kropan eteen olisi tehty hirveästi työtä ja sitten huomaakin että se kaikki olisikin ollut "turhaa"..
Vai mitä mieltä Te olisitte? Mikä aiheuttaisi ärsytystä eniten? Vai eikö mikään?

Toinen ärsytyksen aihe olisi varmaan Polttarit. Siis se ei haittaisi ettei alkoholia voisi nauttia, vaan se että haluaisin mennä ja tehdä kauheasti kaikkea jännää omissa polttareissani.
En tiedä raskaudesta oikeastaan mitään, mutta ainakin Paksuna-leffassa sanottiin (ja kuka nyt ei uskoisi mitä Hollywood-leffoissa sanotaan) ettei raskaana olessa saisi hyppiä trampoliinilla. Oikeesti? Eli kaikki toiveeni huimapäisistä polttareista voisi sen siliän tien huuhdella alas pöntöstä (jep..näköjään trampoliini lasketaan mukaan 'huimapäisiin tekoihin' haha). Mutta ymmärrätte varmasti mitä ajan takaa :)

Mitä mieltä Te olette tästä aiheesta? Mielipiteitä? Kokemuksia? Ajatuksia siitä, että mitä jos Sinä et olisikaan vain morsian vaan raskaana oleva morsian?

Hääkutsut osa II

Koska suurin osa meidän kutsuista on jo lähtenyt maailmalle, niin uskallan kertoa niistä vähän enemmän.

Lähdettiin kaaso K:n kanssa Sinelliin yksi kaunis päivä ja tavoitteena oli ostaa hääkutsun protoa varten tarvikkeet. Mitään suurempaa visiota kutsuista ei ollut. Kunhan haahuiltiin ympäriinsä ja ihmeteltiin. Sen kuitenkin tiesin, että halusin tehdä yksiosaiset kutsut ja hääinfo tehdään erilliselle paperille. Kutsu ja info sitten yhdistetään toisiinsa jollakin naruntapaisella. Näin selkeästi taisin ilmaista haluni kaasollenikin, koska hänen vastauksensa olikin jotain tyyliin "..just".
Kuitenkin löydettiin yllättävän nopeasti hyvät värit kutsuihin. Päätettiin että kutsusta tulee hienompi jos siinä on kahta eriväristä kartonkia/paperia/pahvia. Ja koska löydettiin ihana kulmalävistäjä, niin sitähän pääsee sitten hyvin käyttämään jos on kahta paperia. Lopulta päästiin lähtemään Sinellistä pois, kassi täynnä askartelu-hässäkkää.
Meillä sitten ihmeteltiin aikamme, että mitäs nyt tehdään. Ja nopeasti päätettiinkin että minkälaiset niistä tulee. Mä olin tehnyt aikaisemmin koneella kaikki tekstit joten niitä vaan tulosteltiin ja leikkaa-liimaa-projekti alkoi.
Kutsujen koko olisi kannattanut tupla-tripla-tsekata, koska me päätettiin kutsujemme koosta silleen että "Tää pituus vois olla vaikka tän ja tän verran ja sitten leveys ois vaikka näin paljon". Jos emme olisi olleet niin urpoja, olisimme hankkineet samalla Sinellin reissulla kivat kuoret ja näiden kuorien kokojen mukaan tehneet kutsut. Nyt kun kävi niin, että kun tuli kuorien oston aika ,ei niitä meinannut löytyä. Kutsumme olivat liian pitkät JA liian leveät kaikkiin ihaniin kuoriin.

Mun mielipiteeni näistä kutsuista meni aikamoista vuoristorataa. Eka rakastin, sitten vihasin, sitten tykkäsin ja lopulta kun tuli kutsujen lähettämisen aika mielipiteeni oli "No onhan nää aika kivat". Ja onhan ne.

tässä kuvassa kutsujen värit ovat lähestulkoon samat kuin oikeasti..

Kutsut ja hääinfot niputettiin yhteen (erilaisilla) pitsinauhoilla.
..Voi olla että oikea kirjoitustapa tuossa kellonajassa on "klo 15.00", mutta itse tykkäsin "klo 15:00". Yksi piste sinne tai tänne :)

Kuoriksi valitsimme valkoisen kuoren sijaan kellertävän kuoren. Se valkoinen kuori kun oli.. noh, liian valkoinen.

Yksi syistä miksi lähetimme kutsut jo nyt, oli se etten olisi pystynyt katselemaan näitä kutsuja enään kauempaa. Pelkäsin että mieleni muuttuu pysyvästi, enkä haluakkaan enään lähettää noita. Nyt on huojentunut fiilis. Onneksi sain ne pois käsistäni. 

Lol-lol-lol-lollipop

Tee-Se-Itse- hurmiossa oon päättänyt ajatellut, että voisin ehkä tehdä jotain pientä naposteltavaa itse häihin.. Jotain pientä hääkakun kaveriksi. Ja tikkarithan ne tulivat ensimmäisenä mieleen.
Päädyin siis (minne muuallekkaan kuin) Pinterestiin etsimään tikkari-inspis-kuvia. Vassoguud.Ollos hyvä. Tässä niitäpi tulloo.

Source: abeautifulmess.typepad.com via Petra on Pinterest

Source: createatdreamscrapbooks.blogspot.com via Petra on Pinterest

Source: glorioustreats.blogspot.com via Petra on Pinterest

Source: kikaydesigns.com via Petra on Pinterest

Source: etsy.com via Petra on Pinterest

Source: princesslovespanda.wordpress.com via Petra on Pinterest

Source: iwastesomuchtime.com via Petra on Pinterest

Source: cuteeverything.com via Petra on Pinterest

Pidä mua kädestä kiinni iskä.

Mä oon aina ollut äidin tyttö. Äidin kanssa ollaan tehty ja nähty kaikenlaista. Meitä on aina yhdistänyt samanlainen huumorintaju, äkkipikaisuus ja ystävällisyys muita ihmisiä kohtaan, mutta myös puolustetaan ärhäkkäästi toisiamme jos meitä kohdellaan kaltoin (mm. Diacorissa aiheutettiin aikamoinen meteli yhden naisen takia..se siitä rauhallisesta odotushuoneesta).
Isän kanssa meillä meni sukset ristiin kun olin ala-asteikäinen. Ja vaikka olenkin paljon äitinikaltainen, olen kuitenkin enemmän samanlainen isäni kanssa (tämän tajusin vasta nyt "myöhemmässä" iässä). Olemme molemmat itsepäisiä, hiljaisia mietiskelijöitä ja sarkastisia emmekä nautiskele parrasvaloissa olemisesta.

linkki

Kun olin n.11-12vuotias, aloin kutsua isääni hänen etunimellään. Kun minulta kysyttiin, että miksi en kutsu häntä Isäksi, vastasin jotain tyyliin "Koska hän ei tunnu isältäni".. taisin jopa näin sanoa hänellekkin, kun hän ihmetteli miksi kutsun häntä etunimeltä.
Teini-aikani oli kauheaa, vanhemmilleni siis. Ja varsinkin isälleni, jota vastaan kapinoin niin paljon kuin kerkesin.
Nyt onneksi kaikki on toisin. Aloin +20-vuotiaana uudelleen rakentaa suhdettani isääni ja nykyään kutsunkin häntä Iskäksi. Ei se helppoa ollut, mutta halusin oppia tuntemaan isäni ennekuin se olisi liian myöhäistä.
Kaikista pahin mahdollinen (hää-)katastrofi olisi se, ettei isäni pääsisi saattamaan minua alttarille. Kyse ei ole siitä, että hän "antaisi minut pois" vaan se, että haluan hänet mukaan vihkitilaisuuteen. Haluan että hän saa kunniatehtävän, kävellä kanssani papin ja sulhaseni luo, ja olla mukana ainoan lapsensa häissä.

linkki

Nyt tiedän, että se miten hän käyttäytyi kun olin nuori ja mikä sai minut inhoamaan omaa isääni, on auttanut minua elämässä paljon. Olen oppinut häneltä niin paljon, enkä edes tajunnut hänen opettavan minulle mitään. Hän maksoi kalliin hinnan siitä, että halusi vain olla hyvä isä, koska sai minun vihani päälleen n.10vuodeksi.

linkki

Nykyään olen Iskän tyttö <3