Mutta mitä jos.. Mitä jos Sä olisitkin omissa häissäsi raskaana.. Mitäs sitten?
Jos ette olisi vielä lähettäneet kutsuja ja huomaisitkin olevasi paksuna... Siirtäisittekö häitänne? Jos huomaat että upea Maggie Sotterosi ei mahdukkaan enään päällesi, kuinka pahalta tuntuisi hankkia täysin uusi hääpuku? Vai lähtisitkö uudella innolla hankkimaan toista elämäsi hääpukua?
Itseäni ärsyttäisi puvun vaihtoa enemmän se tieto, etten olekkaan elämäni parhaimmassa kunnossa hääpäivänäni. Kropan eteen olisi tehty hirveästi työtä ja sitten huomaakin että se kaikki olisikin ollut "turhaa"..
Vai mitä mieltä Te olisitte? Mikä aiheuttaisi ärsytystä eniten? Vai eikö mikään?
Toinen ärsytyksen aihe olisi varmaan Polttarit. Siis se ei haittaisi ettei alkoholia voisi nauttia, vaan se että haluaisin mennä ja tehdä kauheasti kaikkea jännää omissa polttareissani.
En tiedä raskaudesta oikeastaan mitään, mutta ainakin Paksuna-leffassa sanottiin (ja kuka nyt ei uskoisi mitä Hollywood-leffoissa sanotaan) ettei raskaana olessa saisi hyppiä trampoliinilla. Oikeesti? Eli kaikki toiveeni huimapäisistä polttareista voisi sen siliän tien huuhdella alas pöntöstä (jep..näköjään trampoliini lasketaan mukaan 'huimapäisiin tekoihin' haha). Mutta ymmärrätte varmasti mitä ajan takaa :)
Mitä mieltä Te olette tästä aiheesta? Mielipiteitä? Kokemuksia? Ajatuksia siitä, että mitä jos Sinä et olisikaan vain morsian vaan raskaana oleva morsian?
Kiinnostava kysymys! Jos mä oikeasti haluaisin vauvaa kovasti, tai olisin yrittänyt pidemmän aikaa saada lasta, niin tuntuisi vähän turhamaiselta nipottaa, että morsiuspuvussa raskaana olevana ei (muka?)näytä yhtä hyvältä. Mutta jos taas vauva ei olisi vielä suunnitelmissa tai suunnitelmissa ollenkaan, niin todellakin yrittäisin pitää jalat ristissä :) juuri noista sun mainitsemista syistä, eli haluaisin juoda niin polttareissa kuin häissä, ja onhan se ei-raskaana oleva tila kuitenkin yleisempi tila, joten kivempi olisi jatkossa katsella hääkuvia jossa näyttäisi enemmän omalta itseltään.
VastaaPoistaNiinpä. Ja eikös sitä sanota että raskaana ollessa sitä hehkuu, niin ehkä sitä olisikin kauneimillaan silloin ;D
PoistaHeheh! Täälaisesta olemme kaasojen kanssa puhuneet. Varsinkin sille ollaan hihitelty että uusi puku pitäisi ostaa. Meillä kyllä varmaan siirtyisi häät jos nyt olisi tiedossa että lapsi on tulossa. Jotenkin ajatus raskaana olemisesta omissa häissä ei vaan nappaa. Onneksi ei tarvitse (uskoakseni) tätä vakavasti miettiä ;)
VastaaPoistaOlis se kyl aikamoinen shokki.. varsinkin kun on päivitelly et "Mä en ainakaan haluu olla" yms :D
PoistaMun sisko oli 6kuulla raskaana häidensä aikaan. Kaikki suijui muuten hyvin mutta puku piti vaihtaa viime hetkellä:/ Jos itse tupsahtaisin raskaaksi nin tuskin häitä peruisin sen takia ;)
VastaaPoistaMunkin kaveri meni raskaana naimisiin. Hän tosin tiesi koko hääjärjestelyiden ajan että vauva on tulossa joten hän pysty hankkimaan sellaisen mekon mitä pystyi muokkaamaan mahan kasvamisen myötä. :)
PoistaSen (raskauden) vois ottaa haasteenaa hankkimaan uuden (/toisen) supermahtavan hääpuvun:)
Siis ootko sä raskaana? :) Onnittelut, jos näin on.
VastaaPoistaMe ei peruttaisi häitä, vaikka mä olisinkin raskaana. Joskus mietittiinkin, että olis hauska yrittää pitää vauva salassa, jos niin kävisi ja tehdä saman väristä alkoholitonta boolia kuin varsinainen booli :D Tietty salailu ei onnistu, jos vatsa paljastaa..
Mitä, ääk, en ole :D Tää ajatus on vaan pyöriny mun päässä että "mitä jos näin kävisikin" :)
PoistaHaha, tollainen salailu olisi kyllä hauskaa :) Yrittää katsoa että kuinka kauan sitä pystyy piilottamaan:)
Jaa-a, kaksipiippuinen juttu. Toisaalta harmittaisi kun jäisi polttareista hurjat jutut pois ja häiden kuohuviinit vaihtuisi alkoholittomaan. Toisaalta, raskauden vuoksi tuskin siirtäisin häitä.
VastaaPoistaJos olisin raskaana häiden aikaan, toivoisin että raskaus olisi jo edennyt sen verran, että siitä uskaltaa puhua, eikä pahoinvointikaan välttämättä (!) niin kauheasti kiusaisi kuin ensimmäisellä kolmanneksella.
Jep, se olisi kyllä sellainen joko-tai tilanne. Toisaalta haluis varmaan nurista kun ei voi tehä sitä ja tätä mut sit taas toisaalta ei se haittais vaikkei voiskaan :D (tulipas sekopäinen selitys)
PoistaItse en lapsia ole hankkimassa, joten raskaus itsessään on jo nou nou. Olen kuitenkin seurannut vierestä kavereiden raskauksia ja niiden perusteella voin sanoa, että joidenkin kohdalla raskaus+häät ovat kurja yhdistelmä monesta syystä. Ei se pahoinvointi ja puvunvaihtaminen, vaan ne kivut, unettomuus, väsymys, päänsärky, närästys jne ja kaiken lisäksi ihan koko raskauden ajan. Suunnittele siinä sitten häitä ja nauti niistä. :/ Onneksi kaikkien kohdalla raskaus ei ole näin rankka, mutta jos huono tuuri käy...
VastaaPoistaMä olen välillä kans miettinyt tällaista asiaa, vaikkei meillä lapsia ole tulossa vielä vuosiin. Jossittelu on niin kivaa! :P
VastaaPoistaJos häihin olisi aikaa niinkuin on nyt eli 2kk, niin en usko, että pukua tarvitsisi vaihtaa tai muutakaan erityistä muuttaa. Ainoa mikä jäisi harmittamaan niin vauhdikkaille polttareille voisi sanoa heipat enkä voisi myöskään häissä juoda niitä ihania alkoholipitoisia juomia mitä olemme hankkineet.
Jos taas häihin olisi enemmän kuin puoli vuotta niin varmasti siirtäisin häitä.
Onneksi omalle kohdalle ei pitäisi näin käydä, mutta.. Olisihan se vähän ikävää.. Varsinkaan, kun ei mitään vauvakuumetta ole liikkeellä.
VastaaPoistaHeti ekana tuli mieleen, ettei saa edes muutamaa lasia viiniä.. Juon muutenkin tosi vähän ja omissa häissäni haluan kyllä pari lasia viiniä ja kuoharia juoda.
Sit heti tokana tuli mieleen turvotus, jota usein saattaa tulla raskauden aikana.. Sormusta ei vois pujottaa sormeen alttarilla.. Kamalaa!
Pakko heittää kommentti tähän vanhaan kirjoitukseen kun osui niin kohdalle.
VastaaPoistaMeillä oli toivottu vauvaa jo 1,5v ja sen eteen uhrattu aika monta ajatustakin. Jouluna -11 mieheni kosi minua ja häät päätettiin pitää -13. Pari viikkoa ennen tätä olimme päättäneet hakeutua lapsettomuusklinikalle selvittelemään miksi ei toista tirppaa kuulu. Tammikuussa meillä oli ensi aika ja saimme päätettyä hääpäivän, 1.12.12. Se tuntui ihan turvallisen kaukaiselta, mutta tarpeeksi läheiseltä etten ehtisi kuitenkaan tulla raskaaksi (kivasti sitä uppoaa sellainen pessimismi itseen). Kävimme muutaman kohtuu (kalliin) rankan hoidon läpi kunnes päätimme jättävämme homman tauolle syksylle asti sillä en haluaisi olla häissä raskaana - korkeintaan niin ettei maha vielä näkyisi. No se viimeinen kierto ennen taukoa. Ennen toiveiden hautaamista vauvasta vuonna 2012 toikin toivotun tulokset ja olin raskaana.
No sitten ne hauskat luvut.
Hääpäivä 1.12.12.
Laskettu aika 24.12.12
Ei, en menisi naimisiin tuona päivänä.
Sanoin, että haluan mahtua kirkon ovista ilman, että ne on pakko avata molemmat.
Todellisuudessa haluan keskittyä vauvaan ja raskauteen tuo mies rinnallani. Naimisiin me ehdimme myöhemminkin, mutta tämä vauva oli meille nyt tarkoitettu ja suotu. Olen siitä hurjan kiitollinen.
Aika paljon helpompi muuten perua juhlapaikkaa ja kirkkoa kun on tälläinen iloinen syy, kaikki puhelimeen vastanneet melkein ehtivät jo pahoitella eroa ennen kun sain keskeytettyä ja soperrettua jotain jouluvauvasta.
Eli voisin mennä naimisiin, mutta en kolme viikkoa ennen laskettua aikaa.
Olenko ihan sekaisin jos sanon, että melkein toivon olevani raskaana jos meidän häät osuisi suunnitellusti elo-syyskuulle -12, mutta niin ettei masu vielä näy.. ;)