HELLO! My name is....

Päätin jo pienenä, että jos joskus menen naimisiin niin tulen ottamaan puolisoni sukunimen. En silloin tullut ajatelleeksi, että entä jos mieheni sukunimi on joku älyttömän hirvee. Onneksi sulhollani on upean erilainen ja muutenkin hieno sukunimi. Kyseistä sukunimen omaavia on Suomessa vain 28 kuin mun -nen- päätteisiä nimiä on 5673 kpl.

Kihlauksen jälkeen rupesin miettimään ensikertaa kunnolla, että miltä oma etunimeni ja sulhon sukunimi oikeen tulee toimeen keskenään. Ja hyvinhän ne tulee toimeen, varsinkin paperilla. Joten taannuin takaisin kymmenen vuotiaaksi ja kirjoittelin kaikki mahdolliset paperit täyteen tulevaa nimeäni; Picata Bilsis (ei se oikea sukunimi;) ). Tykkään tosi paljon pian uudistuneista nimikirjaimistakin, PB. Nice.

Mutta!

Sitten rupesin sanomaan ääneen uutta nimiyhdistelmääni.Picata Bilsis Picata Bilsis Picata Bilsis Bicata Pilsis Bicata Pilsis !?! Itselläni varsinkin menee hyvin helposti sekaisin P ja B, kuten barhaat pileet tai passo ja rumbu.

Sanoin sulholle, tämän kauhun tajuttuani, että ei tästä mitään tule. Mä pidän joko omani tai yhdistän meidän sukunimet toisiinsa. Sulho vaan nauro mun barhaat pileet- jutuilleni ja sano, että joko keskityt aina vähän enemmän sun nimen artikulointiin tai sitten esittäydyt aina sukunimi etunimi periaatteella.
Jaahas.

Omaa sukunimeäni en enään halua, enkä yhdistelmä nimeä. Joskus oon oikeasti pähkäillyt, että mitä meidän postiluukussakin tulisi lukemaan jos ottaisin yhdistelmänimen. Järvinen-Bilsis Bilsis? vai James Bondmaisesti; Bilsis Järvinen-Bilsis. :)

Ei kai auta kuin treenailla uutta nimeä. Tai ruveta koluamaan sukulaisten vanhoja nimiä. Vaikka jo tiedän sen, että sulhoni ei nimeään haluaisi muuttaa.